Olla diktaattori, se on siis tätä! Mä voin olla kiva, mutta mä voin myös olla ihan mätä!
Kulunut kuukausi on ollut melkoisen antoisa. En ole pitänyt kruunua päässä - fyysisesti. Eihän minulla edes ole mitään konkreettista kruunua, mutta henkisesti olen tuntenut olevani valtani kukkuloilla.
Luonnonusko oli alunperin eräs ison tuntuinen idea, mutta sitä en kuitenkaan käytännössä ole juurikaan elaboroinut. Voi olla että suomalaisen luonnonuskon harrastus on parasta jättää kunkin kansalaisen oman henkilökohtaisen käsityksen ja tulkinnan varaan?
Enemmänkin olen viimeksi askarrellut ajanlaskun kanssa. Jonkinlaisen uskonnollisen aspektin kyllä näen siinäkin. Viikonpäivien nimet ovat kova juttu, ne juontuvat muinaisista jumaluuksista. Tämäkin osoittaa että kristinusko on vain pintailmiö, todellinen uskomme on syvemmällä. Emme tarvitse juutalaisten Jumalaa.
Kytkentä taivaan kohteisiin ja ilmiöihin on mielestäni tärkeä ja perustavanlaatuinen. Muinaisilla suomalaisilla se ei ehkä ollut ihan niin vahva, mutta kuitenkin olemassa. Meillä ei ole Stonehengen kaltaisia kivikehiä kuten Enkuissa. Myllynsaareenkaan sellaista astronomista muistomerkkiä ei kannattane rakentaa. Olen kyllä joskus haaveillut lyöväni itsekeskeiset enkut ällikällä mahtavalla Finnhenge -kivikehällä, mutta sille pitäisi olla avarampi rakennuspaikka jossa näkyvyys horisonttiin olisi parempi.
Joskus oikein pistää vihaksi enkkujen Stonehenge ja kaikki perusteeton hulabaloo sen ympärillä. Enkut ovat niin ahneita markkinoimaan kaikkea omaansa. Kehittelivät vaikka mitä myyttejä kivikehien rakentajien valtavista tieteellisistä ansioista. Pitäisikö piruuttaan pistää vielä hiukan paremmaksi, väärentää Suomen luontoon mahtavia vanhan näköisiä arkeoastronomisia rakennelmia jotka todistavat että muinaissuomalaiset olivat astronomisesti parasta A-ryhmää, super-intelligenttejä, äärimmäisen yhteistyökykyisiä, pitkäjänteisiä, kylttyrellejä ja geeneiltään parasta mahdollista rotua?