FANDOM



Mikä?

Ouland on aikamme ensimmäinen moderni kaupunkivaltio, polis. Se sijaitsee Keski-Suomessa, Saarijärven Kusiaismäessä.


Historiaa

Kaupunkivaltion perustaja, OuQ, loi Oulandin alun perin anarkistiseksi yhteisöksi. Kyseisen hallintomuodon mukanaan tuomat ylitsepääsemättömät taloudelliset ongelmat sekä turvattomuus kuitenkin pakottivat OuQn järjestelemään ja pohtimaan asioita uudelleen, mikä lopulta synnytti idean kaupunkivaltiosta. Kyseinen hallintorakenne oli toki käytössä jo antiikin Kreikassa. Ouland on näiden historiallisten polisten nykyaikaistettu malli.


Aate

Oulandin aatteellisena pohjana toimivat valistuksen ajan merkittävien yhteiskuntafilosofien ajatukset. Luotamme vakaasti ihmisen järjen ja rohkeuden luomaan kehitykseen kohti hyvinvoivaa maailmaa. Vapaus, veljeys ja yhdenvertaisuus ovat poliksen keskeisiä arvoja. Myös antiikin suuret ajattelijat, Sokrates ja Aristoteles, ovat viisauksillaan vaikuttaneet Oulandin kehitykseen.

Valistusfilosofeista korkeimpaan arvoon Oulandissa nousee Jean-Jacques Rousseau. Hänen ajatuksiinsa Oulandin henkinen perusta ehkä vankimmin tukeutuu.

Rousseau ihannoi muinaisten pyyntikulttuurien ”viattomuutta”. Esihistorian metsästäjistä hän käyttikin ilmaisua ”nuo jalot villit”. Rousseaun mukaan nykyajan sivistys on vieraannuttanut ihmisen todellisesta luonteestaan, hyvyydestä. Lausahduksellaan ”palatkaamme luontoon” hän esittää toiveensa tähän kulta-aikaan palaamisesta. Rousseau ajatteli, että nykyajan ihmisen moraalin vääristymä voitaisiin korjata tulevien sukupolvien oikeanlaisella kasvatuksella.

Rousseau kritisoi nykyajan sivilisaatiota ihmisen hyvyyden ja viattomuuden rikkomisesta. OuQ ei moiti nykyajan sivistystä, vaan pikemminkin tämän päivän valtarakenteita. Maailmamme on jaettu keinotekoisin rajoin eri valtioiksi, jotka on lastattu raskaalla byrokratialla. Monen valtion hallintomuoto on nykyaikana parlamentaarinen demokratia.

OuQ näkee kuitenkin tällaiset rakenteet ihmiselle vieraana. Miljoonien ihmisten laajuiset yhteiskunnat on alistettu välillisillä vaaleilla valitun parlamentin ja sen tahtoa toteuttavien hallitusten valtaan. Jo nykyajan yhteiskuntien laajuus on ihmislajin perusluonnon vastainen. Nykyihminen ja hänen edeltäjänsä ovat selvinneet läpi evoluution armottoman karsinnan älyllään ja yhteisöllisyydellään. Ihmisen selviytymisen kannalta välttämätön yhteisöelämä on kehittänyt meille moraaliksi kutsuttavat käsitykset hyvästä ja pahasta. Ihminen on pienten yhteisöjen laji. Laajat massayhteiskunnat synnyttävät väkisinkin kelkasta pudonneita ja syrjäytyneitä, mikä on rikollisuuden ja levottomuuksien yksi suurin ruokkija.

Parlamentarismin perusajatus, kansanvalta ja yhtäläinen vaikutusmahdollisuus, on toki hyvä ja tavoittelemisen arvoinen. Ongelmana on kuitenkin tämä ajatuksen toteutuminen kyseisessä hallintorakenteessa. Parlamentarismissa liian suuri valta on vaikuttamaan pyrkivien tyhjillä lupauksilla. Vaikuttamaan pääsemisestä on tullut nykyajan välillisissä demokratioissa itsetarkoitus. Puolueet kehittävät kaikkia mahdollisimman paljon miellyttävät ohjelmat päästäkseen valtaan. Näin puolue-erot vähitellen katoavat ja etenkin suurpuolueet sekoittuvat yhdeksi puuroksi, josta kansalaisen on lähes mahdotonta pian erottaa aitoja ja kirkkaita aatteita. Vasemmisto menee oikealle, oikeisto vasemmalle. Näin kaikki pyrkivät samaa toistavaan kultaiseen keskitiehen.

Laajojen yhteiskuntien parlamentarismissa, jossa niin vähällä on vaikutus vaikuttaa niin monen elämään, ongelmaksi koituu vallan klikkiytyminen. Tosin täytyy todeta, että oligarkiassa ja diktatuurissa tämä klikkiytymisen vaara on huomattavasti suurempi. Valistusfilosofi Montesquieu ehdotti klikkiytymisen torjumiseksi vallan kolmijako-oppia: tuomiovalta, lainsäädäntövalta, ja toimeenpanovalta erotetaan toisistaan. Näin harvojen käsiin ei joudu liikaa valtaa. Tämä ei OuQ:n mukaan kuitenkaan yksin riitä. Laajojen yhteiskuntien hallinta, parlamentaarisestikin, luo valtaapitävissä ihmisen perusluonnon vastaista vallanhimoa, suurta itsekkyyttä. Vallassa pysyminen muuttuu vähitellen itsetarkoitukseksi. Ihmisten elämään vaikuttaminen luo suuria houkutuksia.

Näin vallassa pysymisen keinot vähitellen muuttuvat röyhkeimmiksi: omia mokia peitellään kiertelemällä ja valehtelemalla, omat mielipiteet muuttuvat pyrkimykseksi kaikkien miellyttämiseen. Kansaa ei voi alistaa tällaiselle hallintorakenteelle. Kansalaisille täytyy luoda mahdollisimman laajat ja yhtäläiset vapauksien kentät, sillä Rousseaun mukaan vain vapaana ihminen kykenee moraalisiin tekoihin.

Rousseaun mukaan kansa ei voi luovuttaa oikeuksiaan kenellekään. Tästä OuQ on samaa mieltä. Kansalaisen vallan ja yhteishyvän maksimoinnin sekä klikkiytymisen minimoinnin kannalta OuQ näkee parhaana hallintojärjestelmänä suoran demokratia, jota myös Rousseau tuki. Suorassa demokratiassa kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat oikeutettuja vaikuttamaan päätettäviin asioihin ilman välirakenteita. Suoran demokratian haasteena on kuitenkin sen soveltumattomuus laajoihin massayhteiskuntiin. Rousseau arvioi suoraa demokratiaa noudattavan yhteiskunnan enimmäiskooksi noin 10 000 kansalaista. Pienyhteisöt toteuttaisivat parhaiten ihmisen perusluontoa. Pienten populaatioiden yhteishenki olisi suuriin massayhteiskuntiin verrattuna huomattavasti tiiviimpi. Näin sosiaalisten ongelmien ja niistä syntyvien haitta-ilmiöiden, kuten rikollisuuden, määrä jäisi pienyhteisöissä selvästi alhaisemmaksi. Oulandin kaltaiset polikset ovat juuri tällaisia pienyhteisöjä.


Valtarakenne

Poliksen suorassa demokratiassa asioiden välitön päätäntävalta on siis suotu jokaiselle täysi-ikäiselle kansalaiselle. Kaupunkivaltioita koskevat päätökset tehdään säännöllisin väliajoin kokoontuvassa kansalaiskokouksessa. Vaikutusmahdollisuuden ehtona on kokouksiin osallistuminen. Taustalla vaikuttaa OuQn ajatus valtion hoidosta kiinnostumattomien kansalaisten kelvottomuudesta.

Kansalaiskokouksen pohjalta muodostetaan Oulandissa joka viides vuosi toimeenpanovaltaa käyttävä niin kutsuttu julkinen neuvosto, jonka tehtävänä on muun muassa koota kansalaisilta veroja poliksen julkisia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja ja koulutusta varten.

Oulandin poliksessa toimii myös tuomiovalta. Tosin langetettujen tuomioiden määrä tullee laskemaan huomattavasti sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon kehittyessä. Rikokset, joilla harvoin on mitään tekemistä sosiaalisen tai taloudellisen aseman kanssa, tuskin katoavat polisten pienyhteisöistäkään. Tällaisia ovat monet hetken mielijohteesta suoritetut teot, kuten tapot ja tapon yritykset. Myös esimerkiksi psykopaattien tekemät rikokset tulevat todennäköisesti jäämään joidenkin polisten ongelmaksi, vaikka tällaisten henkilöiden tunnistaminen ja sen kautta rikosten ehkäisy pienyhteisöissä onkin helpompaa.

Poliksissa rikosten selvittäminen, rikollisten kiinniotto ja toimittaminen tuomiovallan eteen on niin kutsuttujen turvaajien tehtävä. Turvaajat edustavat polisten legaalis-rationaalista valtaa. Toisin sanoen he valvovat kansalaiskokouksissa päätettyjen lakien noudattamista. Turvaajat vastaavat toiminnastaan julkiselle neuvostolle. Kansalaiskokouksissa kansalaisilla on oikeus valittaa mahdollisista turvaajien toiminnan väärinkäytöksistä.

Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaisesti Oulandin tuomiovalta, päätäntävalta ja toimeenpanovalta on erotettu toisistaan. Tällaisesta valtiomuodosta käytetään nimitystä politeia, kansalaisvalta. Politeioissa vallitsee Rousseaun kehittelemä yleistahto. Yleistahdossa yksilö- ja ryhmäedut katoavat, kansalaisen ja valtion tavoitteet yhdisyvät.


Talousteoriaa

Sosialismi vai markkinatalous?

OuQn mukaan Karl Marxin ajatukset täydellisestä kommunistisesta yhteiskunnasta ovat osin varsin hienoja. Toteutuessaan kommunismi loisi täysin tasa-arvoisen maailman vailla luokkaeroja. Työn hedelmät jakautuisivat tasaisesti yhteiskunnassa ja jokainen yksilö saisi hyödykkeitä tarpeensa mukaan.

Ylitsepääsemättömänä ongelmana kommunistisessa yhteiskunnassa on OuQn mukaan sen utopistisuus. Kommunismin toteutuminen nimittäin vaatisi toimivan sosialistisen välivaiheen. Yksikään sosialismia käytäntöön soveltanut valtio ei ole onnistunut luomaan tyydyttävästi toimivaa välivaihetta. Miksi ei?

Ensinnäkin historiamme kaikki sosialistiset järjestelmät ovat perustuneet jonkinasteiselle pakolle. Valtiokoneiston pitkälle yksilöiden elämään ulottuva valta ei ole kauaskantoisten, kestävien rakenteiden ominaisuus. Vain ihmisvieraat ja ontot ideologiat piileskelevät kiväärin tukin takana. Valtiovallan tulee perustua laajaan kansan hyväksyntään. Muuten se ei ole oikeutettua eikä näin ollen kestävää.

Toinen sosialististen järjestelmien suuri ongelma on niiden talouden tehottomuus. Perinteisessä markkinataloudessa vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan lait. Näin yritysten kyky vastata kuluttajien kysyntään ratkaisee niiden menestymisen. Vapaassa kilpailussa kyvykkäimmät yrittäjät menestyvät. Sosialismissa vapaata kilpailua ei ole, vaan tuotantovälineet ja pääomat on otettu yhteisomistukseen. Valtio valvoo ja kontrolloi tuotantoa tarkasti. Tällöin on kuitenkin vaikea arvioida kuluttajien tarpeita. Talouden tuotanto täytyy suunnitella aina tietyksi ajaksi eteenpäin. Sosialistiset talousjärjestelmät ovatkin perin jähmeitä ja usein kansalaiset joutuvat jonottamaan vastaavia kapitalistisessa talousjärjestelmässä nopeasti saatavia tuotteita jopa vuosikausia. Kuluttajille ei ole kysynnän tyydyttäviä vapaita markkinoita.

Kapitalismia OuQ arvostaa sen kyvykkyyskeskeisyyden vuoksi. Hän onkin lausunut: ”Markkinataloudessa kyvykkäimmät yrittäjät ja työntekijät menestyvät. Toimivilla ideoillaan sekä osaavilla ja hyvinvoivilla työntekijöillään yrittäjät saavat yrityksensä tuottamaan mahdollisimman hyvin ja näin hyödyttävät parhaalla mahdollisella tavalla kansantaloutta.”

OuQ kuitenkin muistuttaa, ettei kapitalismia saa päästää hallinnasta. Talouden on säilytettävä tietyt inhimilliset piirteensä. Tähän sisältyy työntekijöiden reilu kohtelu, kansalaisille tarjottava monipuolinen sosiaaliturva sekä ympäristön hyvinvoinnin huomioiminen tuotannossa. Toisinaan valtion on hyvä tasata talouden nousu- ja laskusuhdanteiden eroja. Tämä on niin kutsuttua keynesiläistä talouspolitiikkaa. Oulandissa noudatetaan John Rawlsin kehittelemän oikeudenmukaisuusteorian eroperiaatetta, jossa taloudellinen oikeudenmukaisuus ajaa taloudellisen tehokkuuden edelle. Taloudellinen eriarvoisuus on hyväksyttävissä, mikäli se parantaa huono-osaisimpien asemaa yhteiskunnassa. Jotkut yksilöt ovat siis oikeutettuja muita parempiin tuloihin. Tosin kaikille kansalaisille on taattava lähtökohtaisesti yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä näihin parempien tulotasojen virkoihin.

OuQn mukaan markkinataloudella voimme luoda kansalaisille mahdollisimman korkean taloudellisen elintason. Näin ollen se luo myös Oulandin talousjärjestelmän perustan.

OuQn teoriassa pääomanomistajat saavat polisten hallitsemassa maailmassa kapitalismin hengessä itse päättää yritystensä tuotannosta. Heidän toimintaansa toki sitovat kaupunkivaltioiden lait, joiden säätämisessä he itsekin ovat, asuinpolistensa kansalaiskokouksiin osallistuessaan, olleet mukana. Monet suuret yritykset toimivat usean kaupunkivaltion alueella, joten eri polisten yritystoimintaa koskevat lait pyritään säätämään yhdenmukaisiksi. Työntekijöiden palkoista sovitaan kaupunkivaltioiden julkisen neuvostojen sekä työnantajien ja palkansaajien etujärjestöjen välisissä kokouksissa. Järjestely tunnetaan Suomessa tulopoliittisena kokonaisratkaisuna. Tupon kaltaisen sopimusjärjestelyn käyttöönotosta Oulandissa ei vielä ole tehty lopullista ratkaisua. Yksityisyritykset tuottavat suurimman osan polisten hyödykkeistä. Adam Smithin teorian mukaisesti julkinen valta on kuitenkin ottanut vastuulleen ”järjestää ja ylläpitää sellaisia yleisiä töitä sekä julkisia laitoksia, joiden perustaminen ei voi olla kannattavaa kellekään yksityiselle henkilölle”. Esimerkiksi suuria pääomia vaativa rautatielaitos on julkisen vallan hallussa. Polikset tekevät tulevaisuudessa yhteistyötä laajan julkisen joukkoliikenneverkoston luomiseksi.


Lisää ideologiaa

Oulandin poliksen ensisijaisena tarkoituksena on toimia edelläkävijänä, tiennäyttäjänä yhteiskuntien kehityksessä kohti uutta rakennetta. Tämän ensimmäisen modernin kaupunkivaltion luominen aloittaa niin kutsutun huomaamattoman vallankumouksen. Sen toteuttamisessa olennaisinta on taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo ihmisten välillä. Olennaista tässä on luonnon aineellisten varojen järkevän käytön luoma mahdollisimman korkea ja yhtäläinen hyvinvointi ihmisten keskuudessa. Sosiaalinen tasa-arvo toteutuu parhaiten polisten kaltaisissa pienyhteisöissä.

Taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon luomisessa avaintekijä on markkinatalouden voimilla pyöritettävä laajamittainen kehitysyhteistyö, minkä toteuttaminen vaatii kansakunnilta suurta epäitsekkyyttä.

Tärkeää vallankumouksessa on myös valistuksen korostaman järjen käyttö yhteiskuntien johtamisessa. Järjen avulla ihmiskunta voi murtaa vallanpitäjien ja uskontojen luoman harhan omasta kyvyttömyydestään hallita itseään ilman raskaita ja laajoja valtajärjestelmiä.

OuQ onkin julistanut: ”Niin kauan, kuin yhteiskunnissa on ollut työnjakoa ja eriarvoisuutta, ovat valtaa pitävät pyrkineet pönkittämään asemaansa hallittaviin luomalla uskontoja, jotka eri tavoin ovat oikeuttaneet hallitsijoiden, toisinaan jopa yksinvaltiuteen asti kehittyvän valta-aseman. Valtaapitävien nälkä kasvaa syödessä. Näin on syntynyt yläluokan organisoima sodankäynti. Sodat ovat aina olleet valtaapitävien keino turvata valtionsa talous- ja valtapoliittiset intressit. Hallitsijat harvemmin kärsivät sodista niin kuin kansalaiset. Taisteluun toisiaan surmaamaan lähetetyt, elämää täynnä olevat nuorukaiset rokotetaan ihmisyyttä vastaan sellaisilla käsitteillä kuten uskonto, isänmaa ja kunnia. Näin sotien taustalla lähes poikkeuksetta aina vaikuttava vallanpitäjien ahneus tai hulluus saadaan naamioitua jonkinlaiseen ylväiden käsitteiden verhoon. Niin kauan, kuin ihmiskunta uskoo siihen syvästi juurrutettua harhaa omasta luonnollisesta pahuudestaan, niin kauan, kuin annamme luulojen korvata empiirisen tiedon ja järjen käytön yhteiskunnassamme, niin kauan kuin annamme meille valmiiksi saneltujen aatteiden kuihduttaa itsenäisen ajattelumme. Niin kauan, hyvät ystävät, oikeutamme laajojen, keinotekoisten massayhteiskuntien ja niiden ahneiksi käyvien valtakoneistojen olemassaolon. Niin kauan kansakunnat tarvitsevat aseita toisia kansakuntia vastaan, niin kauan olemme pysähdyksissä meille luonnollisella edistyksen tiellä. Vain edellä mainitun harhan murtaminen mahdollistaa kehityksen kohti politeaa, kansalaisvaltaa ja sitä toteuttavia kaupunkivaltioita”.

Liittykää siis Oulandin kansalaisiksi ja liittykää rinnallemme kulkemaan tätä edistyksen tietä! Valistus ja aikamme suuret ajattelijat ovat näyttäneet meille suunnan! Rohjetkaamme siis ottaa askel kohti uudenlaista maailmaa. Jäsenhakemukset osoitteeseen OuQ_@hotmail.com